LYHIN MEILLE säilyneistä Paavalin kirjeistä on osoitettu miehelle nimeltä Filemon. Tässä hyvin henkilökohtaisessa kirjeessä Paavali käsittelee Filemonin orjan Onesimuksen asiaa. Se on ainoa Paavalin kirjeistä, joka käsittelee vain henkilökohtaisia asioita eikä ollenkaan seurakunnan asioita. Paavali halusi varmistaa, että Onesimus saisi kohdata anteeksiantamuksen Filemonin puolelta, vaikka Onesimus olisi ansainnut kovan rangaistuksen tekonsa vuoksi.
Kirje mieheltä miehelle, vangilta vapaalle, köyhältä rikkaalle, tihkuu Kristuksen rakkautta, joka huipentuu kuvaan juutalaisen Paavalin , ei-juutalaisen isännän, Filemon ja ei-juutalaisen orjan, Onesimuksen kokemasta veljesrakkaudesta Kristuksessa.
Vaikka aihe oli hyvin yksityinen, sen ajan yhteisöllisyys kuvastuu hienosti kirjeessä mainituista lukuisista nimistä. Voidaan olettaa, että Paavali tarkoitti kirjeen luettavaksi koko seurakunnalle.
Kirjeen sanoma Filemonille
Filemonin kirjeen suuri sanoma on siinä, kuinka usko Kristukseen ja hänen rakkautensa vaikuttaa niin, etteivät mitkään ulkoiset tekijät nouse esteeksi sovinnolle, anteeksiantamukselle ja keskinäiselle rakkaudelle.
Filemonin kirjeestä olisi helposti johdettavissa monia mielenkiintoisia teemoja, kuten sovitus, nöyryys, orjuus, esirukous, kumppanuus, puolesta puhuminen, johtajien kunnioitus, hengellinen vanhemmuus, tasa-arvo seurakunnassa, suhde maalliseen lakiin, pakanoiden ja juutalaisten yhteys Kristuksessa, ennalleen asettaminen, rakkauden teot, hyödyttömästä hyödylliseksi tuleminen, evankeliointi elämäntapana ja vaikkapa vankilatyö.
Kirje itsessään on hyvin tyypillinen oman aikansa kirje, joka koostui
1) kirjoittajan nimestä1
2) vastaanottajan nimestä2
3) tervehdyksestä3
4) rukouksesta ja kiitoksesta4
5) varsinaisesta aiheesta5
6) lopputervehdyksestä ja toivotuksista6
Kirje on tiettyyn tilanteeseen kirjoitettu niin kutsuttu tilipäisluontoinen kirje. Paavalin kirje Filemonille eroaa hänen muista kirjeistään siinä, että kirjoittamisen tarve ei tällä kertaa noussut jostakin seurakunnassa vallinneesta tilanteesta, vaan Paavali itse oli ajautunut tilanteeseen, jonka hän halusi selvittää.
Kirje Filemonille on hyvin helppotajuinen. Kuitenkin meille 2000-luvun Raamatun lukijoille käsite sen ajan orjuudesta ja miten seurakunnissa siihen suhtauduttiin tuottaa hieman päänvaivaa. Me lähestymme orjuutta maailmalaajuisena ihmisoikeuskysymyksenä, kun taas Filemon eli yhteiskunnassa, jossa orjuus oli täysin normaali asia ja sallittu ilman paheksuntaa. Paavali tunsi hyvin Vanhan testamentin ja Mooseksen lain, joka niin ikään salli orjuuden, mutta joka samalla piti huolen orjien tietyistä oikeuksista. Me näemme orjuuden rikoksena, he näkivät sen normaalina käytäntönä. Tämä on syytä pitää mielessä kirjettä lukiessamme.
Kirje Filemonille ei siis käsittele orjuutta, vaan rikkomusta, johon haetaan sovitusta, ei vain asiapohjaisesti, vaan myös ihmissuhdelähtöisesti.
Mitä tiedämme varmasti kirjeeseen liittyvistä asioista?
Täysin varmoja seikkoja Filemonin kirjeestä on löydettävissä oikeastaan vain kirjeestä itsestään. Mikään ulkopuolinen lähde tai Paavalin toinen kirje ei mainitse suoraan mitään, mikä varmuudella liittyisi tähän kirjeeseen. Pystymme kuitenkin kokoamaan palapeliä jonkin verran suoraan tekstistä.
Tekstin perusteella voimme olla varmoja siitä, että kirjeen kirjoitti Paavali7 vanhoilla päivillään8, ja että hänen seuranaan oli Timoteus9. Paavali oli jossakin kaupungissa vankeudessa. Asia, jonka hän mainitsee kirjeessä viisi kertaa10. Hänen kanssaan vankeudessa oli myös Epafras11. Kirje oli osoitettu Filemonille12, mutta laajennettuun lukijakuntaan Paavali liitti myös sisar Apfiaan13, taistelutoveri Arkippoksen14 ja seurakunnan, joka kokoontui Filemonin talossa15. Paavalilla oli ollut merkittävä rooli Filemonin uskonelämään liittyen16, ja hänellä oli apostolin auktoriteetti suhteessa Filemoniin17. Filemonilla oli ollut ainakin yksi orja, Onesimus18, josta hän oli joutunut erilleen19. Paavalista oli tullut vankilassa Onesimuksen hengellinen isä20. Paavalin mukaan Onesimuksen asema oli muuttunut suhteessa Filemoniin orjasta veljeksi21, ja samalla ennen hyödyttämästä oli nyt tullut hyödyllinen22. Jos Filemon ottaisi Onesimuksen takaisin, se olisi sama kuin hän ottaisi vastaan itsensä Paavalin23. Paavali oli valmis ottamaan vastuun Onesimuksen rikoksista ja sovittamaan ne: ”pane se minun laskuun, minä maksan. 24”. Filemonille lähettivät Paavalin kautta terveisiä myös Markus*, Aristarkos, Deemas ja Luukas25.
*Markuksen mainitseminen on merkittävä, koska se kertoo Paavalin itsensä päässeen sovintoon Markuksen kanssa.
Mitä emme voi varmasti tietää?
On paljon asioita, joihin toivoisimme lukijoina vastauksia, mutta valitettavasti emme niitä varmuudella saa. Olisi esimerkiksi niin mielenkiintoista tietää, miten tämä Filemon–Onesimus- tapaus ratkesi. Voimme vain olettaa, että Filemon teki Paavalin toiveiden mukaan, muutoin hän tuskin olisi säilyttänyt tämän kirjeen luettavaksi muille. Paljon muitakin mahdollisia seikkoja on, joista on käyty kauan puolesta ja vastaan keskusteluja. Tässä tarkastelua joistakin niistä:
On olemassa kaksi pääteoriaa siitä, missä kaupungissa Paavali oli vangittuna kirjettä kirjoittaessaan. Oliko hän Efesoksessa vai Roomassa? Jälkimmäistä pidetään yleisesti todennäköisempänä vaihtoehtona. Sen puolesta puhuu se, että Paavalin tiedetään olleen siellä pitkään vankeudessa Apostolien tekojen mukaan26. Toinen Rooan puolesta puhuva seikka olisi se, että Onesimus olisi paennut Roomaan, todella kauas kotoaan, jotta hän olisi varmasti ollut turvassa. Efesoksen puolesta taas puhuu se, että Onesimuksen, karanneen orjan, olisi ollut todella vaikea päästä Roomaan saakka. Efesos oli lähempänä oleva suurkaupunki, jonne asti Onesimus olisi pystynyt pakenemaan helpommin maanteitse. Toinen seikka, jolla kirjeen kirjoittamispaikaksi on perusteltu Efesosta, on se, Paavali pyytää Filemonia järjestämään itselleen majapaikkan27, koska uskoi pian pääsevänsä vierailemaan ystävänsä luona. Roomasta käsin vierailun järjestäminen olisi ollut todella monen mutkan takana, vaikkakaan ei täysin mahdotonta.
On esitetty, että tekstissä mainittu sisar Apfiaa olisi ollut Filemonin vaimo ja Arkippos heidän poikansa. Vaimoteoria nousee siitä, että nimet on mainittu yhdessä, mutta toisaalta kyseessä on voinut olla myös sisko. Apfiaa ei ole mainittu kuin tämän yhden kerran Paavalin kirjeessä, kun sen sijaan Arkippos mainitaan myös Kolossalaiskirjeessä: ”Sanokaa Arkippokselle: ’Muista hoitaa hyvin se tehtävä, jonka olet Herralta saanut.’28”. Jos Kolossalaiskirje ja Filemonin kirje lähetettiin yhtä aikaa samoille henkilöille, on hyvin uskottavaa, että Paavali kohdensi molemmat kirjeet myös vahvasti Arkippokselle, joka näytti olleen seurakunnan johtaja.
Filemonin asuinpaikaksi on ehdolla kaksi toisiaan hyvin lähellä olevaan paikkakuntaa, Kolossa ja Laodikea. Arveluja on myös ollut, että Paavalin Kolossalaiskirjeessä mainitsema toinen kirje Laodikealaisille29 olisi juuri ollut tämä Filemonin kirje. Näyttää siltä, että Laudikean ja Kolossan seurakunnat olisivat olleet enemmän tai vähemmän samojen johtajien alaisuudessa, jompikumpi saattoi olla toisen tytärseurakunta. Kolossassa asumista tukee Kolossalaiskirjeessä maininta Onesimuksesta, joka olisi juuri kolossalaisia:”Hänen mukanaan tulee uskollinen ja rakas veljemme Onesimus, joka on teikäläisiä.30”.
Koska Onesimus oli tuohon aikaan varsin yleinen orjan nimi, ei voida kuitenkaan olla täysin varmoja, että kyse on samasta henkilöstä.
Yleinen oletus on ollut, että Paavali lähetti Tykikoksen mukaan Onesimuksen ja samalla kirjeet Filemonille ja Kolossan seurakunnalle31 (ehkä myös Efesokseen). Seikka, joka puoltaa sitä, että Kolossalaiskirje ja Filemonin kirje lähetettiin samaan aikaan samalle kohderyhmälle Kolossaan, on kirjeissä mainitut henkilöt, jotka olivat Paavalin kanssa. Filemonin kirjeessä ei mainita Jeesusta, jota Justukseksi kutsutaan, mutta kaikki muut kuusi nimeä ovat samoja32.
Yksi teoria on, että Onesimus olisi joutunut vankilaan, jossa hän tutustui Paavaliin. Toisen näkemyksen mukaan hän tiesi Paavalin entuudestaan tai oli hiljattain kuullut hänestä ja hakeutui hänen luokseen vankilaan saadakseen apua tilanteeseensa. Onesimus oli ehkä varastanut Filemonin omaisuutta karatessaan tai toisen teorian mukaan hän olisi paennut tehtyään jotain vahinkoa Filemonin omaisuudelle. Onesimusta olisi voinut kohdata kova rangaistus, käden katkaisu tai jopa kuolema, jos hän olisi jäänyt kiinni karkaamisesta. Onesimus saattoi tietää, miten paljon Filemon arvosti Paavalia ja hakeutui siksi tämän luokse saadakseen juuri häneltä tapojen mukaisesti tarvittavan suosituskirjeen, joka turvin hän voisi yrittää paluuta. Oliko Onesimus itse vanki, sitä emme tiedä. Paavali kirjoitti, että Onesimus oli palvellut Paavalia hänen ollessaan vankeudessa33. Voimme vain arvailla tästä, oliko hän itse vanki vai ei. Toinen seikka, joka tukee sitä, että Onesimus ei ollut vankina, on se, että hän oli vapaa lähtemään matkaan kotia kohti. Yksi teoria Onesimuksen suhteen on, että Filemon olisi juuri lähettänyt hänet viemään Paavalille avustusta, mutta hän kavalsi rahat matkalla, mutta katui myöhemmin ja hakeutui Paavalin luokse.
Perimätietoon nojaten on uskottu, että myöhemmin sekä Filemonista että Onesimoksesta tuli piispoja. Esimerkiksi Antiokian piispa Ignatius mainitsee Efesoksen piispan Onesimoksen toisen vuosisadan alkupuolella. Onesimos oli kuitenkin todella yleisesti käytetty orjan nimi, joten on pelkkää spekulaatiota yhdistää juuri tämä Onesimus tähän piispaan. Ikänsä puolesta Onesimus olisi hyvinkin voinut olla piispana vuonna 100 jKr., kun Filemonin kirje on arvioitu kirjoitetuksi noin vuonna 60 (Rooman vankeusteorian mukaan), ja silloin Onesimus oli todennäköisesti nuorukainen.
Kysymys orjuudesta
Filemonin kirjettä ja Paavalin yleistä suhtautumista orjuuteen on käytetty vuosisatojen saatossa sekä orjuuden puolesta että vastaan. Paavalin aikaan kreikkalais-roomalaisessa maailmassa orjuus ei pohjautunut rotuun niin kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikan historiassa. Orjuus pohjautui taloudelliseen asemaan ja siihen, mihin perheeseen oli syntynyt. Alimmalla portaalla orjien asemassa olivat karanneet orjat, joita isännät saivat käytännössä kohdella mielivaltaisesti. Heitä jopa ristiinnaulittiin varoitukseksi toisille orjille. On helppo osoittaa, että Paavali ei noussut vastustamaan orjuutta, vaan jopa kehotti orjia pysymään orjina, vaikka he olisivat voineet vapautua34. Samoin Onesimuksen kohdalla Paavali palautti hänet orjaksi. Monet kuitenkin näkevät, että Paavali kaivoi pohjan orjuuden alta pois kirjeillään, joissa hän opetti: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.35”
Viitteet:
1) 1. 2) 2. 3) 3. 4) 4-7. 5) 8-22. 6) 23-25. 7) 7. 8) 9. 9) 1. 10) 1, 9, 10, 13, 23. 11) 23. 12) 1. 13) 2. 14) 2. 15) 2. 16) 19. 17) 8. 18) 10-11. 19) 15. 20) 10. 21) 16. 22) 11. 23) 17. 24) 19. 25) 24. 26) Apt. 28:17-31. 27) 22. 28) Kol. 4:17. 29) Kol. 4:16. 30) Kol. 4:9. 31) Kol. 3:7-9. 32) 23-24, Kol. 4:10-14. 33) 13. 34) 1. Kor. 7:21. 35) Gal. 3:28
Kirjallisuus:
F.F.Bruce. 1984. The Epistle to the Colossians, to Philemon, and to the Ephesians. Eerdmans
Fee, Gordon D. and Stuard Douglas. 2002, How to Read the Bible Book by Book. Zondervan
John Knox. 1935. Philemon Among the Letters of Paul. The University of Chicago Press Chicago Illinois
