RISTI ON kristinuskon ydin ja tärkein symboli. Kristinuskoa voidaan oikeutetusti kutsua ”ristin uskonnoksi”. Risti on mullistanut maailman historiaa enemmän kuin mikään muu. Samalla se on ollut ja tulee olemaan suurin jakava tekijä maailmassa. Se jakaa ihmiset niihin, jotka pelastuvat ristin voimasta ja niihin, jotka joutuvat kadotukseen ristin hylkäämisen vuoksi. Ristillä riippuva Jumala Kristuksessa on yksi ihmisjärjen vaikeimmin ymmärrettävistä tapahtumista, suuri ristiriitaisuuksien summa. Tänä päivänä ristin merkitys on moninaistunut. Jossakin paikassa ristiä pidetään taikakaluna, ja toisessa paikassa ristin evankeliumissa on yhä todellinen Jumalan voima, ja ihmeet seuraavat julistusta. Ilman uskoa Kristukseen, risti on vain kauhun ja jumalattomuuden symboli, ja sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta on täyttä hulluutta. Usko antaa tälle järjettömältä näyttävälle tapahtumalle merkityksen.
Raamattua tutkiessamme löydämme useita erilaisia teemoja rististä. Ne puhaltavat kuitenkin hienolla tavalla yhteen hiileen ja tuovat Kristuksen ristinkuoleman keskiöön. Raamattu käsittelee ristiä puisena teloituspaaluna, jossa Jeesus tapettiin. Jeesuksen opetuksessa opetuslapseuden ehtona on ristin kantaminen. Paavalille puhe rististä on koko evankeliumin ydin – hänen mukaansa evankeliumi on sanaa rististä.
Risti, jolle Jeesus naulittiin
Uudessa testamentissa risti esiintyy useimmiten Jeesuksen kuoleman yhteydessä. Kaikkea tietoa ristiinnaulitsemisen käytännöstä emme kuitenkaan saa evankeliumeista, vaan tarkemman kuva saamiseksi on katsottava historian kirjoihin. Evankeliumin ensimmäisille lukijoille ristin käyttäminen teloitusmuotona oli arkipäivää. Me joudumme tarkastelemaan asiaa historian näkökulmasta.
Mitä evankeliumit kertovat rististä ja ristiinnaulitsemisesta? Ensinnäkin näemme, että se oli yleinen roomalaisten käyttämä teloitustapa. Tuomitut olivat pääasiassa rikollisia1. Ainakin Jeesuksen tapauksessa tuomittu joutui itse kantamaan ristinsä tai sen poikkipuun teloituspaikalle2. Juutalaiset pitivät kirottuna henkilöä, joka ripustettiin paaluun3, aivan niin kuin Kirjoituksissa oli kirjoitettu4. Tuomittuja hakattiin ja häväistiin sylkemällä5. Tuomitut voitiin ruoskia ennen ristiinnaulitsemista6. Tuomittu lyötiin nauloilla kiinni puuhun käsistä ja ehkä jaloista7. Kivun lievittämiseksi tarjottiin hapanviiniä8. Ristin päälle voitiin kirjoittaa tuomion syy9. Ristiinnaulitsemista tulivat seuraamaan ei vain lähimmäiset vaan myös viholliset, jotka pilkkasivat ristillä riippuvaa10. Ristillä kuoleminen ei tapahtunut hetkessä, vaan siihen saattoi kulua vuorokausia11. Kuolemaa nopeutettiin katkaisemalla sääriluut12. Kuolema saatettiin todistaa niin, että keihäällä puhkaistiin kylki13. Luomakunta reagoi Jeesuksen kuolemaan niin voimakkaasti, että pimeys laskeutui14, tuli voimakas maanjäristys, kalliot halkeilivat, kuolleita nousi haudoista ja temppelin esirippu halkesi kahtia15.
Historian kirjat lisäävät, että tuomitut voitiin sitoa ristille köysillä tai naulata isoilla nauloilla. Usein käytettiin molempia. Naulat lyötiin todennäköisesti ranteisiin ja jalat yhdessä yhdellä naulalla jalkapöydistä läpi. Kuoleminen tapahtui usein tukehtumalla, kun lihakset pettivät pikkuhiljaa. Häpeää lisäsi se, että ristiinnaulittavat saattoivat joutua riippumaan ristillä alastomina. Surmaajien sadismi pääsi valloilleen näissä teloituksissa.
Fyysisen tuskan lisäksi Uusi testamentti kiinnittää huomiota vahvasti Jeesuksen kokemaan henkiseen tuskaan. Risti on häväistyksen, alennustilan ja rangaistuksen tunnus, kirouksen puu. Tämän sisäisen kivun syvyys nousee esille Jeesuksen tuskaisissa sanoissa ristinpuulla ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”16. Häpeä oli äärimmäinen tuska tuomitulle. Jeesus kuitenkin ”häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset.”17 Henkilö, joka roikkui ristillä, oli Jumalan kiroama18.
Paljon puhuttelevat sanat ”siellä he ristiinnaulitsivat hänet”19 kätkevät sisälleen niin suuren määrän sanoinkuvaamattomia asioita, joita yksikään ihminen ei pysty koskaan täysin tajuamaan. Tiivistetysti voidaan luetella joitakin pääkohtia Jeesuksen ristiinnaulitsemisen mahtavuudesta. Koska ”siellä he ristiinnaulitsivat hänet”, meidät on pelastettu, meidät on lunastettu, meidät on sovitettu, meidät on vanhurskautettu, meidät on otettu Jumalan lapsiksi, meidät on pyhitetty, meidän syntimme on anteeksiannettu, meille kuuluva kirous on kumottu, meidät on siirretty saatanan vallasta Jumalan valtakuntaan, meidät on vapautettu rangaistuksesta ja laista ja meidät tullaan kirkastamaan lopullisesti, kun siirrymme ajasta ikuisuuteen.
Opetuslapsi kantaa vapaaehtoisesti ristiä
Aivan ensimmäisen kerran risti astuu näyttämölle Uudessa testamentissa Jeesuksen puhuessa opetuslapselleen hänen seuraamisen liittyvästä ristin kantamisesta. Opetuslapsille risti oli hyvinkin tuttu asia, mutta se, että Jeesus puhui siitä hänen seuraamisensa yhteydessä, oli varmasti paljon kysymyksiä herättävä asia. He tunsivat roomalaisen ristin, joka ei tuntenut myönnytyksiä. Risti voitti aina vastustajansa, julmasti ja totaalisesti. Ihminen oli hengissä, kun hänet laitettiin ristille, mutta täysin kuollut, kun risti oli tehnyt tehtävänsä. Jeesus opetti: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”20 Luukas lisää vielä sanat ”joka päivä”21. Toisessa kohdassa Jeesus sanoi asian vielä voimakkaammin: ”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.”22 Tähän Luukas vielä lisää, että henkilö, joka ei kanna ristiä, ei voi olla Jeesuksen opetuslapsi.23
Mitä Jeesuksen puhe ristin kantamisesta tarkoitti ensimmäisille kuulijoille, opetuslapsille, joille hän puhui asiasta ennen omaa ristinkuolemaansa? Kun Jeesus puhui ”ristin ottamisesta”, heille tuli väistämättä mieleen häpeän, kidutuksen ja kuoleman puu. Monet kerrat he olivat nähneet tuomittuja, jotka surmattiin ristiinnaulitsemalla. Heidän mieleensä piirtyi ehkä kuva tienvarressa riippuvista ruumiista, jotka oli surmattu kaikista julmimmalla tavalla. Jeesus siis puhui heille kuolemisesta, valmiudesta suurimpaan uhraukseen Kristuksen vuoksi. Opetuslapset ymmärsivät, että Jeesus ei luvannut heille millään tavalla helppoa tietä. Ristin kantaja ei vain kohtaa fyysistä kipua, vaan siihen liittyy häpeä, torjutuksi tuleminen ja hylkääminen. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset pystyivät tajuamaan, että vaikka he joutuisivat kantamaan ristiä, he eivät joutuisi tekemään sitä Jumalan hylkäämänä yksin. Kristus itse kulkisi heidän rinnallaan loppuun asti. Jeesuksen kuuliaisuus on lopulta voitto jokaiselle uskovalle. Ja vaikka ristin kantaminen toisikin suuria koettelemuksia, lopussa on tiedossa iankaikkinen voitto. Tämän tähden ristin kantaminen ei ollut ensimmäisille opetuslapsille tuskallista, vaan riemullista.
Miten tämä ristinkantaminen on ymmärrettävä vuonna 2013? Miten sovellamme sitä elämässämme? Joudumme hylkäämään yleisen näkemyksen, jonka mukaan risti olisi jokin olosuhde, toinen henkilö tai sairaus. Kyse ei voi olla sellaisista asioista, jotka kohtaavat yhtä lailla uskovia kuin ei-uskovia. Kyse on jostakin ylimääräisestä asiasta, joka seuraa siitä, että henkilö seuraa Jeesusta. Asian voisi tiivistää haluksi nöyrtyä päivittäin Kristuksen herruuteen, päätökseksi joka päivä vapaaehtoisesti seurata Jeesusta, siitä seuraavasta häpeästä välittämättä ja valmiudeksi ottaa vastaan se, mitä ristin evankeliumin puolesta seisominen maksaa.
Ristin sanoma = evankeliumin ydin
Kun Kristus oli noussut kuolleista, hänen opetuslapsensa lähtivät julistamaan ristiinnaulittua Kristusta. He veivät kirjaimellisesti mukanaan sanoman rististä ja sama vallankumouksellinen voima seurasi heitä. Radikaali sanoma ristiinnaulitusta muutti Saul Tarsolaisen elämän, ja hänestä tuli todellinen ristin sanoman levittäjä ja ristin teologian uranuurtaja. Hänelle puhe rististä oli koko evankeliumin ydin – evankeliumi on sana rististä. Paavali löysi Jumalan voiman juuri evankeliumista, jossa julistettiin Jeesuksen ristiä. Hän ei halunnut tuntea muuta kuin ”Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna”24. Paavalin ristinteologiasta voidaan löytää muutamia pääalueita. Risti on hullutus tälle maailmalle, ristillä sijaiskärsijä sai aikaan sovinnon25, ristillä hankittiin vapautus lain kirouksesta26 ja ristin voima yltää yhä uskovan elämään, kun hänen vanha ihmisensä on ristiinnaulittu27.
Järjetöntä höpötystä
Paavali tajusi sen älyttömältä vaikuttavan ristiriidan, joka Jeesuksen ristinkuolemaan sisältyi. Hän kirjoitti, että jo pelkkä puhe ristillä riippuvasta Jumalan Pojasta on ihmisjärjelle täyttä hulluutta, mutta juuri tässä ristin hulluudessa onkin pelastus. Ajatus siitä, että Messias ristiinnaulittaisiin, oli mieletön. Kuitenkin Paavali kertoo, että itse Jumala oli suunnitelman alullepanija. Tässä on suuri Jeesuksen ristin kuolemaan liittyvä paradoksi. Sanoma rististä on niin suurta hullutta, että sillä Jumala onkin saattanut viisaat häpeään. Puhe rististä siis on osoitettu erityisesti ihmisviisautta vastaan. Se osoittaa, että vain ja ainoastaan ristissä on voima, joka voi tuoda vapautuksen maailmalle. Se mikä on hullutusta kreikkalaisille ja rienausta juutalaisille, juuri siinä on Jumalan voima.
Ristin voima
Jokaisella uskonnolla on omat symbolinsa. Risti kristittyjen symbolina (alettu käyttää 200-luvulla) kuvastaa kristinuskon keskeisintä sanomaa. Jos pääsanoma olisi jokin muu, silloin symboli voisi olla: seimi, puusepän työkalu, kyyhkynen, vene, jalkojen pesuun käytettävä esiliina, kala, haudan edessä ollut kivi tai kruunu. On olemassa monia eri muotoja, joita eri kirkot käyttävät rististä. Suomessa yleisimmin käytetään latinalaista ristiä, jossa on yksi poikkipuu. Suomessa ortodoksinen kirkko käyttää kaksi- tai kolmipoikkipuista ristiä. Monissa kirkoissa ja kodeissa käytetään krusifikseja, joissa Jeesus riippuu ristillä.
Yksityisen uskovan on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että hänen uskonsa ei kohdistu ihmistekoisiin puun, muovin tai metallin kappaleisiin, jolloin rististä tulee helposti amuletin tai taikakalun kaltainen asia. A.W. Tozer sanoo: ”Ristin voima katosi, kun se muuttui kuoleman tunnuksesta koristeeksi. Kun ihmiset tekivät siitä vertauskuvan, ripustivat sen koruksi kaulalleen tai tekivät ristinmerkin kasvojensa edessä pahan karkottamiseksi. Siitä tuli parhaimmillaankin vain heikko muistoesine, pahimmillaan taikakalu. Sellaisena sitä kohtelevat nykyään miljoonat ihmiset, jotka eivät tiedä kerta kaikkiaan mitään sen voimasta”. Alkuseurakunnan mallin mukaan usko tulee kohdistaa Kristukseen ja siihen todelliseen tapahtumaan, jonka hän saavutti ristillä.
Tomi Kuosmanen
johtava pastori
Viitteet:
1) Matt. 27:38
2) Joh. 19:17
3) Gal. 3:13
4) 5. Moos. 21:23
5) Matt. 27:30
6) Mark. 15:15
7) Joh. 20:27
8) Mark. 15:36
9) Matt. 27:37
10) Luuk. 23:48, Joh. 19:25
11) Joh. 19:31
12) Joh. 19:31-33
13) Joh. 19:34
14) Matt.27:45
15) Matt 27:51-52
16) Mark. 15:34
17) Hepr. 12:2
18) Gal. 3:13
19) Joh. 19:18
20) Matt. 16:24
21) Luuk. 9:23
22) Matt. 10:38
23) Luuk. 14:27
24) 1. Kor. 2:2
25) Ef. 2:16, Kol. 1:20
26) Gal. 3:13
27)Gal. 5:24, 6:14.
Kirjallisuus:
Stott, John. The Cross of Christ. Inter-Varsity Press. 2009.
Tozer,A.W. Vakaa armo. A.W. Tozerin parhaat kirjoitukset. Päivä Oy. 1991
