JOKAINEN IHMINEN saa Jumalalta lahjaksi aikaa, ja samalla kaikki joutuvat ratkaisemaan päivittäin, miten tuon ajan käyttävät. Monille haaste on siinä, miten saada aika riittämään kaikkeen siihen, mitä pitäisi suorittaa, kun samaan aikaan toinen joutuu tuskastelemaan pitkästyneenä ajan hidasta kulkua. Maailman sadat miljoonat köyhät saavat jokaiseen vuorokauteen saman määrän aikaa kuin maailman rikas väestö. Aika on siis resurssi, jota annetaan kaikille tasapuolisesti.
_______________
Tunti lentokoneesta myöhästyttäessä
tuntuu korvaamattomalta.
Minuutti ambulanssin tuloa odoteltaessa
tuntuu ikuisuudelta.
Sekunti huippu-urheilun kellotaululla
merkitsee lukemattomia asioita.
_______________
Jumala luojana hallitsee ajankulun, siihen ihminen tai tiede ei voi vaikuttaa, mutta siihen, miten ihminen hallitsee oman elämänsä, jokainen voi vaikuttaa. Oikeasta ajankäytöstä puhuttaessa voidaankin puhua omasta elämänhallinnasta, jossa tajutaan ajan hengellinen merkitys. Jos emme ole tarkkoja ajankäytössämme, niin helposti aika hallitsemme meitä, emmekä me aikaa. Jokainen hetki on arvokas. Viimeinen vuosi tai kuukausi kuolevan sairaan ihmisen elämässä on todella arvokas. Tunti lentokoneesta myöhästyttäessä tuntuu korvaamattomalta. Minuutti ambulanssin tuloa odoteltaessa tuntuu ikuisuudelta. Sekunti huippu-urheilun kellotaululla merkitsee lukemattomia asioita.
Raamattu käsittelee aikaa ja ajankäyttämistä monessa kohdassa. Tiivistetysti voidaan luetella seuraavat teemat: Jumala hallitsee ajan1, Jumala määrittää jokaisen ihmisen ajan pituuden2, aika tulee käyttää viisaasti3, aika on rajallinen4, aikamme pituus on epävarma5, aika on helposti hukattavissa turhuuteen6, kaikella on määräaikansa7, käytettävissä oleva aika tulee käyttää valmistautumisena ikuisuuteen8 ja ihminen on tilivelvollinen Jumalalle aikansa käytöstä9.
Aika annetaan ikuisuuteen valmistautumista varten
Ihmisen maanpäällistä elämää voidaan kutsua vaikkapa esikouluksi ennen varsinaisen koulun alkua tai alkulämmittelyksi ennen varsinaisen pelin alkua. Kuoleman jälkeen kukaan ei voi enää vaikuttaa siihen, missä viettää ikuisuuden, joten tärkein asia ajasta puhuttaessa on ikuisuuteen valmistautuminen. Ratkaisevin tekijä kuoleman jälkeen on se, miten ihminen on suhtautunut Jeesukseen maan päällä10. Varsinkin herätyskristillisessä julistuksessa kuulijoita kehotetaan voimakkaasti tekemään ratkaisu Jeesuksen puoleen mahdollisimman nopeasti kahdesta syystä, ensinnäkin ihminen ei tiedä milloin elämä loppuu11 ja toiseksi Jeesuksen toinen tulemus voi tapahtua milloin vain12. Tämän päätöksen siirtäminen tulevaisuutteen tuntuukin siltä, että silloin pelataan liian suurilla panoksilla, kun kyseessä on koko ikuisuuskohtalo. Paavalikin lähtee siitä, että ratkaisua on turha siirtää, koska ”juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä”13.
Rakkauden kaksoiskäskyssä meitä kehotetaan rakastamaan lähimmäisiämme, niin kuin itseämme14. Oman ikuisuuspaikan varmistuttua, jokaisen uskovan tulisi pyrkiä ponnistelemaan mahdollisimman paljon paikallisesti ja globaalisti, että lähimmäisemmekin tekisivät saman ratkaisun. Jeesus kehotti elämään maan päällä jo ikuisuuteen tähyillen ja sinne rikkauksia keräten15. Koska ihmissielulla on ikuisuusmerkitystä, Jeesuksen mainitsemat aarteet taivaassa viittaavat niihin.
Aika on paha … käyttäkää se oikein
Mitä Paavali tarkoitti kirjoittaessaan, että aika on paha16? Onko tuo ”paha aika” jo päättynyt vai elämmekö me vielä sen vallassa? Kirjeissänsä Paavali jakoi mielellään uuden elämän ohjeita. Yksi näistä kosketti juuri oikeaa ajankäyttämistä. Efeson uskoville hän kirjoitti: ”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha. 17” Paavalin tavoin sananlaskut näkevät järkevän elämänhallinnan viisaudeksi: ”Viisaan viisaus on elämäntaitoa.18”
Paavali kirjoitti ”pahasta ajasta” Efeson seurakunnalle, joka kohtasi ajan pahuutta vainojen ja kaupungissa lisääntyneen taikuuden ja jumalattomuuden myötä. Jos Paavali piti ajan pahuuden mittareina vainoja, taikuutta ja jumalattomuutta, niin silloin on helppo tehdä johtopäätös, että nykyinen aikamme on vielä monin verroin pahempi. Vainot ovat maailmassa lisääntyneet, ja muuta ajan pahuutta tulvii joka tuutista enemmän kuin koskaan ennen. Paavalin kehotus ajan (joka hetken) viisaaseen käyttämiseen on edelleen tärkeä ohje Jeesuksen seuraajille. Paavalin pelko oli aiheellinen, sillä uskovien ajankäyttö kohdistuu helposti vääriin asioihin. Hänen ohjeistuksensa lähti siitä, että kurinalaisesti ohjaamme ensin ajatuksemme Kristukseen ja hyviin asioihin, ja siitä seuraa oikeanlaista käytännön elämää. Eli toisin sanoin, kun elämän arvona on Jumalan mielenmukainen ajankäyttö, niin se vaikuttaa normina eli käytöstä ohjaavana seikkana arkielämän valintoihin ajankäytössä.
Käytössä oleva aikamme on lyhyt
Ajan nopeaa kulumista päivittelemme jatkuvasti monilla tutuilla lauseilla ”kylläpä aika on mennyt nopeasti”, ”vastahan meidän lapset olivat pieniä”, ”yhä nuoremmat täyttävät 50 vuotta” ym. ym. Mooseskin tuskasteli ajan lyhyyttä: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”19 Mitä harvinaisempi jokin asia on, sitä arvokkaampi se on. Jos voisimme kerätä timantteja tai helmiä kuin mustikoita kesällä, ei niiden arvo olisi kovinkaan suuri. Ajan arvo ja ainutlaatuisuus on ymmärrettävä sen rajun realiteetin valossa, että jokainen ihminen kuolee. Elämämme lyhyyttä Raamatussa kuvataan savuna, joka ilmaan haihtuu20, kukkana, joka kuihtuu21 ja unena, joka aamulla haihtuu22. Aika onkin merkittävin saamistamme lahjoista jo siitäkin syystä, että sitä annetaan vain tietty määrä jokaiselle ihmiselle. Sielunvihollisen yksi ovelimmista juonista on varastaa aikaa.23 Koska jokainen Jumalalle tavalla tai toisella annettu hetki vie Jumalan valtakuntaa eteenpäin, on vihollisen välttämätöntä iskeä siihen.
_______________
Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne!
Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.
_______________
Ajan lyhyys tulee esille myös epävarmuudessa jäljellä olevasta ajasta. ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!24” Jos tietäisimme päiviemme tarkan määrän, niin se varmasti vaikuttaisi tämän päivän ajankäyttöömme. Raamattu ohjaa meitä nöyrään suhtautumiseen meille annettavaan aikaan: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot.’ Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä. Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.’ 25”
Rakkauden ilmaiseminen ajankäytöllä
Mitä ihminen todella arvostaa, sille hän on valmis antamaan aikaansa. Ihmisen ajankäytön kohde paljastaa helposti hänen elämänsä tärkeysjärjestykset. Oman ajan antaminen toiselle on suuri rakkauden osoitus. Siinä annamme jotain korvaamatonta, jota emme saa takaisin, osan elämäämme. Johannes osoittaa, että rakkauden tulee näkyä teoissa eikä vain puheissa: ”älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.26” Ihmissuhteet jos mitkä vaativat aikaa, mutta jos ne ovat tärkeitä, niin silloin olemme valmiit sijoittamaan niihin. Billy Graham on sanonut, että ”aika on pääoma, jonka Jumala on meille antanut, johon meidän tulee sijoittaa, ja ihmiset ovat niitä osakkeita, joihin meidän tulee sijoittaa aikamme.” Kuolinvuoteella tuskin kukaan haluaa nähdä omia koulutodistuksia, kultakelloja, osakesalkkuja, kunniakirjoja tai mitään muuta kuin niitä ihmisiä, joita rakastaa.
Kaikkialla maailmassa seurakunnassa helposti ajaudutaan ihmissuhdekeskeisyydestä ohjelmakeskeisyyteen. Tällöin hyvä ottaa parhaan paikan, eikä ihmissuhteille ei jää aikaa, kun ohjelma ja sen ylläpito vei niin paljon aikaa. Jeesuksen malli oman seurakuntansa pyörittämistä oli selvästi ihmissuhdepainotteinen. Vain muutaman kerran näemme hänen vetäytyneen yksinäisyyteen taistelemaan vihollista vastaan27 ja ollakseen kahdestaan Isän kanssa, muun ajan hän sijoitti ihmisiin osoittaen heille täydellistä rakkautta loppuun asti28. Opetuslapseuttaminen tapahtuu aina aitojen ihmissuhteiden välityksellä, ei yksistään ohjelman tai luentojen kautta.
Menetettyä aikaa ei saa koskaan takaisin
Sanonta ”aika on rahaa” antaa ajalle liian halvan arvon. Rahaa ihminen pystyy teoriassa tekemään itselleen lisää, mutta aikaa ei kukaan. Hukkaan heitetty aika on lopullisesti hukattu. Oman ajankäytön uudelleenarvioiminen on tärkeää aika ajoin. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten oli perusteltua katsoa televisiosta asiaohjelmia, se ei ollut ajan hukkaan heittämistä. Tänään asiaohjelmia voi jokainen katsoa 24 tuntia päivässä, kun niiden tarjonta on lisääntynyt. Muutama kymmenen vuotta sitten tietokoneella tehtiin vain tärkeimmät työt, nyt tietokone on yksi pahimmista aikarosvoista.
Menetettyä on kuitenkin turha jäädä haikailemaan. Paavalin tavoin jokainen voi katsoa tulevaisuuteen unohtaen sen, mikä on takana29. Aitoon hengelliseen kasvuun kuuluu Hengen hedelmän kehittyminen.30 Yksi osa tuosta hedelmästä on itsekuri (itsehillintä), jota ilman on hyvin vaikea hallita ajankäyttöä. Onneksi Hengen hedelmä on Jumalan teko meissä, kun asetumme avoimin mielin kasvuprosessiin.
Missä ja miten vietämme ikuisuutemme?
Raamattu opettaa, että uskova ei ole enää itsensä oma, vaan kuuluu kokonaan Herralleen, Jeesukselle Kristukselle.31 Näin hänestä tulee kaikkien Jumalan hänelle uskomien asioiden hoitaja eli ”huoneenhaltija”32. Jumalan jokaiselle ihmiselle uskomat asiat voidaan karkeasti jakaa kolmeen osioon: aika, varallisuus ja kyky suorittaa asioita (talentti, leiviskä). Tästä näkökulmasta katsottuna uskovan aikakin on Jumalan omaisuutta, jota tulee käyttää oikein ja sen käytöstä ollaan tilivelvollisia omistajalle. Tasapainoinen ajankäyttö jakaantuu oikeassa suhteessa Jumalan, itsensä ja lähimmäisten rakastamiseen. Raamattu opettaa, että jokainen uskova on tilivelvollinen Jumalalle tekemisistään ja joutuu kerran Jumalan edessä vastaamaan, miten on elämänsä käyttänyt.33 Kuoltuaan jokainen joutuu vastaamaan Jumalalle kahteen kysymykseen: 1) Miten suhtauduimme Hänen Poikaansa Jeesukseen? Vastaus tähän määrittää, missä vietämme iankaikkisuuden. 2) Miten käytimme Jumalan meille uskomat asiat (ajan, varat, talentit)? Vastaus tähän määrittää, miten vietämme ikuisuuden taivaassa.
Viitteet:
1) 1 Moos. 1:14–18. 2) Job. 14:5. 3) Ef. 5:15–16. 4) Ps. 90:12. 5) San. 27:1. 6) San. 24:33–34. 7) Saarn. 3:1–8. 8) 2. Kor. 6:2. 9) Room. 14:12. 10) Luuk. 12:8. 11) Apt. 17:26. 12) Matt. 24:42–44. 13) 2. Kor. 6:2. 14) Matt. 22:36–39. 15) Matt. 6:20. 16) Ef. 5:15–16. 17) Ef. 5:15–16. 18) San 14:8. 19) Ps. 90:12. 20) Jaak. 4:14. 21) Ps. 103:15–16. 22) Ps. 90:5. 23) Joh. 10:10. 24) Ps. 39:5. 25) Jaak. 4:13–16. 26) 1 Joh 3:18. 27) Matt. 4:1–11. 28) Joh. 13:1. 29) Fil. 3:13. 30) Gal. 5:22. 31) 2. Kor. 5:15. 32) 1 Piet 4:7–11. 33) Room. 14:12.
Kirjallisuus:
Maiden, Peter. 2007, Discipleship. Keswick Foundations.
Whitney, Donald S. 1991, Spiritual Disciplines For The Christian Life. Navpress.
