JOS PAPPANI Wiljam Kuosmanen olisi vuosikymmeniä sitten puhujamatkoillaan kehunut olevansa ylpeä vaimostaan, lapsistaan tai seurakunnastaan, palautevyöry olisi saattanut olla melkoinen. Moisen saarnamiehen raamatuntuntemus ja ymmärrys siitä, kuinka Jumala vihaa ylpeyttä ja on ylpeitä vastaan, olisi saatettu kyseenalaistaa.

Monien meidän käyttämiemme sanojen merkitys ja käyttö muuttuvat aikojen kuluessa. Sanat saavat uusia merkityksiä ja ulottuvuuksia. Ennen sanalla ylpeys oli pääasiassa vain kielteinen, syntiin viittaava merkitys. Nykyisin sanalla on vahvasti myös myönteinen merkitys silloin, kun sillä viitataan ihmisen arvokkuuteen, terveeseen itsetuntoon tai positiiviseen asenteeseen toisia kohtaan.

John C. Maxwell muotoilee asian näin: ”Ylpeyttä on kahdenlaista, sekä hyvää että pahaa. ’Hyvä ylpeys’ edustaa ihmisarvoamme ja itsekunnioitustamme, kun taas ’huono ylpeys’ on paremmuuden tappava synti, joka haisee omahyväiseltä ja ylimieliseltä.”

_______________

Vaikka puhekielessämme ylpeys-sanan
merkitys on laajentunut,
Raamatun sille antama alkuperäinen
merkitys on muuttumaton
ja sellaisenaan yhä ajankohtainen.

_______________

Raamatussakin on sekä hyvää että huonoa ylpeyttä. Myönteisiä ylpeyteen liittyviä ilmaisuja Raamatusta löytyy vain muutamia. Esimerkkeinä niistä Paavali kertoo olleensa ylpeä korinttilaisista1. Hän kehottaa ylpeilemään Herrasta2. Hän sanoo, että Herran temppeli oli kansan ylpeys.3 Vaikka puhekielessämme ylpeys-sanan merkitys on laajentunut, Raamatun sille antama alkuperäinen merkitys on muuttumaton ja sellaisenaan yhä ajankohtainen. Tämä kirjoitus keskittyy käsittelemään ylpeyttä sen kielteisessä merkityksessä.

Mitä Raamattu puhuu ylpeydestä?

Raamattu puhuu ylpeydestä paljon suoraan, mutta myös epäsuorasti. Aihetta käsitellään sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Raamatussa ylpeyteen viitataan noin kymmenellä heprean ja kahdella kreikan sanalla. Aihe nousee esille esimerkkitapausten, viisauskirjallisuuden ja suorien opetusten muodossa.

Raamatun mukaan ylpeys on vakava synti, joka on Jumalalle kauhistus. Perinteisen tulkinnan mukaan pahan alku juontaa juurensa enkeliolennon ylpistymisestä.4 Ylpeyden syntiä pidetään kapinana Jumalaa vastaan, koska se antaa ihmiselle sen kunnian ja kirkkauden, joka kuuluu ainoastaan Jumalalle. Ylpeys voi nousta esteeksi Jumalan tuntemiselle.

Raamatun mukaan ylpeys on asia, jota jokaisen tulee varoa. Ylpeydestä voi seurata vakavia seuraamuksia niin yksilöille kuin kokonaisille kansakunnillekin. Yksilölle ylpeyden seuraamuksia voivat olla lankeemus, sydämen kovettuminen, häpeään joutuminen, riitojen syntyminen ja toisten pettäminen.

Ylpeyteen liittyy Raamatussa muutamia voimakkaita ilmaisuja, jotka kuvaavat asian vakavuutta Jumalan näkökulmasta. Pietarin ja Jaakobin kirjeissä sanotaan, että Jumala on ylpeitä vastaan5. Ylpeys on mainittu niiden seitsemän synnin joukossa, joita Jumala vihaa eikä voi sietää6. Uudessa testamentissa ylpeyttä käsittelevät Jeesus, Pietari, Jaakob ja Paavali. Ylpeyden vastakohdaksi Raamatussa nousee nöyryys.7

Ylpeys Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa on monia kertomuksia, joihin ylpeys liittyy. Lisäksi viisauskirjallisuudessa (Jobin kirja, Psalmit ja Sananlaskut) käsitellään aihetta jonkin verran. Monissa Raamatun kirjoissa on esimerkkitapausten kautta nähtävissä ylpeydestä nousevia syitä ja seurauksia. Ylpeyden valtaan joutuivat yksilöt (farao, Haman, Hiskia, Saul), kaupungit (Baabel, Sodoma, Tyros), mutta myös kokonaiset kansat (Egypti, Israel, Juuda, Moab). Seuraukset olivat usein järkyttäviä, kuten kuolema tai sodan häviäminen.

Jeesus ja ylpeys

Ylpeys antaa ihmiselle sen kunnian, joka kuuluu vain Jumalalle. Miten Jeesus itse suhtautui ylpeyden teemaan? Löydämme Raamatusta vain muutaman kohdan, joissa
Jeesus ottaa asiaan suoraan kantaa. Luetellessaan ihmisen sydämestä nousevia saastuttavia asioita Jeesus mainitsee ylpeyden: ”Sisältä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahnehtimiset, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuopuus, jumalanpilkka, ylpeys ja mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisältä ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7:22.)

Ylpeyden vastakohtana pidetään nöyryyttä. Tästä Jeesus opettikin enemmän ja osoitti omalla esimerkillään toisenlaisen tien ylpeyden ongelmaan.

Yksi selvimmistä ylpeyden merkeistä on, että ihminen pitää itseään parempana kuin toisia. Tämän Jeesus otti esille kertoessaan vertauksen publikaanista ja fariseuksesta temppelissä. Ylpeä fariseus, joka oli varma omasta paremmuudestaan, sai Jeesukselta murskaavan tuomion. Vuorisaarnassaan Jeesus varoittaa, ettei hengellisen elämän harjoituksista, rukouksesta, paastosta ja antamisesta saa tulla asioita, joilla haetaan kunniaa toisilta ihmisiltä9.

Negatiivinen ylpeys näkyy silloin, kun nostaa itseään toisten yläpuolelle. Tähän Jeesus otti vahvasti kantaa sanoessaan: ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan, joka itsensä alentaa, se ylennetään” (Luuk 18:14). Jeesus ohjeisti seuraajiaan valitse- maan nöyryyden, joka ilmenee toisten palvelemisena: ”Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne” (Matt. 23:11). Jeesuksen erilaisuus muihin kuninkaisiin tai hengellisiin johtajiin löytyy juuri nöyryydestä. ”Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.10 Lisäksi huono ylpeys paistaa ihmisestä läpi, kun hän ottaa vääristynyttä kunniaa vastaan toisilta ihmisiltä.

Tähän Jeesus otti kantaa puhuessaan fariseuksille: ”Te otatte kunniaa vastaan toisiltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee ainoalta Jumalalta” (Joh 5:44). Johanneksen evankeliumin kirjoittajalla on samaan aiheeseen liittyvä huomautus fariseuksista ja senaikaisista hengellisistä johtajista: ”Ihmisten ihailu oli heille rakkaampaa kuin Jumalan kunnia” (Joh. 12:43).

Jumalan valtakunta oli Jeesuksen opetuksen ja toiminnan ”brändi” eli erityispiirre. Jeesus itse eli todeksi Jumalan valtakunnan, jonka hän toi ihmisten keskelle. Jeesuksen opetuksesta ja esimerkillisestä elämästä on selkeästi nähtävissä, että Jumalan valtakunnassa tulisi vallita nöyryys, jolloin ylpeydelle ei tulisi olla sijaa.

Paavali ja ylpeys

Jokainen ihminen joutuu käsittelemään ylpeyttä omassa elämässään. Paavalikin selvästi kamppaili ylpeyden synnin kanssa nähdessään ylpeyttä seurakunnassa ja ympärillään olevassa yhteiskunnassa. Hän opetti ja varoitti ylpeydestä. Paavalille ylpeys ei ollut vähäpätöinen juttu, vaan Roomalaiskirjeen alussa hän mainitsee sen olevan yksi vakavimmista synneistä.11
Paavali ei uskonut ongelman poistuvan yhteiskunnasta aikojen saatossa, vaan tiesi ylpeyden lisääntyvän viimeisinä aikoina.12 Hän ymmärsi, että varallisuus ja raha johtavat helposti ylpeyteen. Siksi hän erikseen varoitti ylpeydestä niitä, jotka ovat rikkaita.13

Paavalin taistelu omassa elämässään ylpeyttä vastaan ei ollut kevyttä teoriaa, vaan jopa ehkä jonkinlaista fyysistä vääntöä. Paavalin niin kutsuttu pistin liittyi hänen omien sanojensa mukaan juuri ylpeyden estämiseen ja nujertamiseen hänen elämästään. ”Etten näin suurenmoisten ilmestysten tähden ylpeilisi, minulle on annettu lihaani pistin, Saatanan lähettiläs, runtelemaan minua, etten ylpistyisi” (2. Kor. 12:7).

Paavalin opetuksessa näemme monia kohtia, joissa hän tarjoaa vastalääkkeitä ylpeyteen ja käytökseen, jota siitä seuraa. Paavalin esikuva oli Jeesus ja hänen nöyryytensä.14
Ylpeyttä on myös itsekorostus, jossa annamme itsellemme vääristynyttä tunnustusta. Pidämme itseämme omasta mielestämme parempana kuin olemme ja elämme vinoutuneen minäkuvan kanssa. Silloin kuva itsestämme ei vastaa todellisuutta. Ylpeyden synti on liiallinen huoli itsestä ja omasta tärkeydestä, saavutuksista, asemasta tai omaisuudesta.

_______________

”Ylpeys ei saa iloa siitä,
että hänellä on jotain,
vaan siitä, että hänellä
on enemmän kuin toisilla.”

_______________

Ylpeydestä tulee syntiä, kun se on liian itsekeskeistä ja korottaa itseään muiden yläpuolelle. Paavalin lääke tähän oli itsensä näkeminen aidosti ja rehellisesti. ”Älkää ajatelko itsestänne liikoja, enemmän kuin on aihetta ajatella” (Room. 12:3, UT 2020). Paavalin toinen tärkeä muistutus on, että kaikki on meille vain lahjaa. Tämän ajatuksen tulisi viedä pohja ylpeydeltä. ”Kuka sinut toteaisi muita paremmaksi? Onko sinulla muka jotain, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos ei, niin miksi kehuskelet ikään kuin kaikki olisi omaa ansiota?” (1. Kor. 4:7, UT 2020.)

Yksi ylpeyden ilmenemismuodoista on kilpailu. Ylpeyttä paljon pohtinut ja kirjoissaan asiaa käsitellyt kirjailija C. S. Lewis on sanonut: ”Ylpeys ei saa iloa siitä, että hänellä on jotain, vaan siitä, että hänellä on enemmän kuin toisilla. Vertailu tekee ylpeäksi; on ilo olla muiden yläpuolella. Vertaileminen tekee sinusta ylpeän: mielihyvä muiden yläpuolella olemisesta. Kun kilpailun elementti on poissa, ylpeys poistuu.”

Paavali tunnisti kilpailun ja siihen liittyvät vaarat. Hänen vastalääkkeensä asiaan oli seuraava: ”Toinen toistenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” (Room. 12:10), ”Älkäämme tavoitelko turhaa kunniaa, ärsytellen ja kadehtien toisiamme” (Gal. 5:26), ja ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne” (Fil. 2:3).

Niilo Tuomenoksa kuvaa asiaa näin: ”Ylpeässä kristillisyydessä on aina käynnissä kukkulatappelu, sillä huipuilla ei ole kaikille tilaa. Aina sieltä joku on nurinniskoin tulossa alas.”

Tomi Kuosmanen
Kirjoittaja toimii pastorina Kontulan Metrokappelissa.

Lähteet:
Gurnall, William 1964: The Christian in Complete Armour. Truth Trust.
Lewis, C. S. 1985: Tätä on kristinusko. Kirjaneliö.
Luoto, Valtter 2006: Pyhien yhteys. Aikamedia.
Tuomenoksa, Niilo 1962: Valkoiset synnit. Gummerus.

Viitteet:
1) 2. Kor. 7:4. 2) 1. Kor. 1:31. 3) Hes. 24:21. 4) Juud. 6, Jes. 14:12-14, Hes. 28:2-17. 5) Jaak.
4:6, 1. Piet. 5:5. 6) Sananl. 6:16-17. 7) Sananl. 11:2 ja 18:12, Jaak. 4:6. 8) Luuk. 18:9-14. 9) Matt. 6:1-18.
10) Virsi 15. 11) Room. 1:30. 12) 2. Tim. 3:2. 13) 1. Tim. 6:17.

Some – ylpeyden alusta

”Vaan kun sinä käytät somea…” Olisikohan Jeesus lisännyt tämän Vuorisaarnansa opetukseen, jos olisi suorittanut maanpäällisen toimintansa meidän aikanamme? Sosiaalinen media on erinomainen ja tehokas alusta ylpeydelle. Siellä kukin voi esitellä itsestään juuri sitä, mitä haluaa. Tykkäysten ja kommenttien määrä hivelee sielua. Omaa erinomaisuutta voidaan korostaa päivityksillä, jotka liittyvät esimerkiksi ulkonäköön, varallisuuteen, koulutukseen, älykkyyteen, hurskauteen, asemaan tai
kykyihin.

Some on hyvä palvelija, mutta äärimmäisen huono isäntä. Jotta emme astuisi ylpeyden ansaan, on hyvä miettiä itseemme liittyvien päivitysten perimmäisiä motiiveja. Etsinkö itselleni kunniaa, ihailua ja kiitosta? Haluanko ärsyttää tahallani? Rakennanko kilpailuasetelmaa jonkun kanssa? Synnytänkö tahallani kateutta? Otanko itselleni kunniaa asiasta, joka kuuluu vain Jumalalle?

Miltähän Paavalin Facebook-sivu olisi näyttänyt?

TK

”Ylpeys on langenneelle ihmiselle niin luonnollista, että se nousee hänen sydämeensä kuin rikkaruohot hyvin kastellussa puutarhassa … sen jokainen kosketus on paha. Saatat metsästää tämän ketun ja. luulla tuhonneesi sen, ja katso! Sinun ilosi on ylpeyttä. Kenelläkään ei ole suurempaa ylpeyttä kuin niillä, jotka kuvittelevat, ettei heillä ole sellaista. Ylpeys on synti, jolla on tuhat elämää, tuntuu mahdottomalta tappaa sitä.” – Charles H. Spurgeon

”Ylpeyden täytyy sinussa kuolla, tai mikään taivaallinen ei voi sinussa elää.” – Andrew Murray

”Ylpeä ihminen katsoo aina asioita ja ihmisiä alaspäin, ja tietenkin, niin kauan kuin katsot alas, et voi nähdä asioita, jotka ovat yläpuolellasi.” – C. S. Lewis

”Ylpeys ei ole sitä, että haluaa olla rikas, vaan sitä, että haluaa olla rikkaampi kuin lähimmäinen Kyse ei ole siitä, että haluaa tulla huomatuksi, vaan että haluaa olla kaikista huomatuin henkilö. Kyse ei ole siitä, että haluaa saada asioita, vaan että haluaa saada enemmän kuin muut.” – Billy Graham